“On paljon romaaneja, jotka olen lukenut säästellen, luvun kerrallaan, kuin namusta natusteleva lapsi. Joukossa on useita, jotka tänään luultavasti ikävystyttäisivät minua , mutta onhan luonnollista että ihmisen henkisen ravinnon tarve kohdistuu eri ikäkausina eri aineisiin. Ravintoaine, jota kasvava ihminen tarvitsee, saa vanhenevan ihmisen fysiikassa aikaan häiriöitä. Mahtaisinko nyt voida lukea esimerkiksi Wellsin “Tono-Bungayn” niin kuin sen kerran luin: luku päivässä aamukahvin kera – ja niin kiinnostunut olin, että kiusaus pikkuisen näpistellä seuraavan aamun annoksesta oli miltei ylivoimainen. Joskus, niin kuin alkoholisti joka on kauan vastustanut viinanhimoaan, annoinkin mennä kaksi lukua yhteen kyytiin. On romaaneja, joita ei laske kädestään ennen kuin on lukenut loppuun, ja tämä lienee oikea tapa nauttia näistä romaaneista. Mutta on toisia, joiden pikainen ahmiminen olisi samanlaista tuhlaamista kuin olisi ahtaa itseensä muutamassa minuutissa mestarikokin laittama päivällinen, jonka veroista ei toiste ole odotettavissa.”
Alex Matson: Muistiinpanoja
Regina Rask 