Luettua

Amiraali Gyllengranatin flunssalääke

image

Lofverin kaurakuuri kihtiin, ruusuveden valmistaminen tislaamatta, etikan valmistaminen karviaismarjoista, hanhen savustaminen, tahrojen poisto silkistä, kankaiden värjäys, saippuan tekeminen…

Moninaista oli vanha kartanoelämä.

Visuaalisesti kaunis teos sisältää myös hoito-ohjeita niin ihmisten kuin kotieläintenkin vaivoihin ja sairauksiin. Kirjasta löytyy mm. Amiraali Gyllengranatin lääke vilustumiseen. (Portviiniä, piparjuurta ja hienonnettua neilikkaa.)

1700-luvun loppupuolella on kirjattu ohje nimeltään Kun lyödään vasaralla sormeen:

 Aluksi jauhetaan kravunkiviä , jotka laitetaan vahvaan etikkaan. Laitetaan sormi etikkaan ja annetaan kivun imeytyä kokonaan pois. 

Kuten vasaran kanssa joskus tunaroineelle ehkä on selvää, monillekaan Louhisaaren linnan ohjeista ei enää nykypäivänä ole tulenpalavaa tarvetta. Turhimmasta päästä lienee myös ohje Miten parannetaan heikko vatsa ja heikko rinta ja tullaan lihavaksi. Osaamme tuon ihan hyvin jo

Kirja on ennen kaikkea hauska ajankuva. Wendla Sofia Mannerheim on 1800-luvulla omakätisesti kirjoittanut muistiin seuraavan ohjeen, jonka pitäisi tepsiä huonokuuloisuuteen ja korvien suhinaan:

Hakataan punasipuli silpuksi, kaadetaan päälle teelusikallinen öljyä ja annetaan seistä auringossa tai lämpimän kaakeliuunin reunuksella. Sen jälkeen otetaan hieman kamferia pienellä pellavaisella kangaslapulla, joka kastetaan sipuliöljyyn ja työnnetään korvaan, aamuin illoin. 

S’il vous plaît, kaikki tinnituksesta kärsivät.

Aiemmin tuntematon ja ilmeisesti Mannerheim-suvulle kuulunut talousreseptikirja tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkupuoliskon kartanoelämään. En voinut olla tekemättä seuraavaa havaintoa; määrällisesti eniten kirjasta löytyy ohjeita paloviinan ja viinien valmistukseen sekä peräpukamien hoitoon. Louhisaaren linnan talousreseptien joukosta löytyi myös Elämän eliksiirin ohje. Ei hassumpaa, vai mitä?

 

Matkalaukkuelämää

Gotlannin kuvakivet

 

IMG_4431

 

Tuli käytyä Gotlannissa. Kevät oli varhaisessa eikä saarella vielä eletty kiihkeintä turistisesonkia. Kestin hyvin sen, etteivät köynnösruusut kiemurrelleet pittoreskien visbyläisten talojen seinillä ja että monet kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Näin vanhemmiten sitä kaiketi tulee hieman ihmisvihaajaksi.

Olihan Gotlannissa kiviä. Ja varsinkin museossa niitä oli, kuvakiviä. Näitä rauta-ja viikinkiaikaisia kalkkivipaaseja kutsutaan myös kirjokiviksi. Aikakaudesta riippuen niissä on abstrakteja tai mytologisia kuva-aiheita. Myös laivat ja linnut toistuvat usein. Kirjokiviä ei Gotlannin ulkopuolella juuri ole. Yksi tunnetaan Latviasta.

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Gotlantiin 7000 vuotta sitten. Koko saari hengittää historiaa. Vaikka se sijaitseekin vain 100 kilometrin päässä Ruotsin mantereesta, on se jollain tavalla hyvin epäruotsalainen paikka.  Häkellyttävä, tämä Itämeren suurin varsinainen saari.