Työskennellessäni aikanaan toimittajana TV1:n Vierivät kivet-ohjelmassa sain idean kirjoittaa näyttelijä Anja Pohjolalle ikääntymistä käsitteleviä pienoismonologeja. Esikuvana ja innoittajana toimi tuntemattoman nunnan rukous 1600-luvulta, joka alkoi tyyliin: ” Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä itse, että olen tulossa vanhaksi, ja jonakin kauniina päivänä olen vanhus. Pidätä minua muuttumasta puheliaaksi ja varjele minua ennen muuta siltä kohtalokkaalta luulolta, että minun on sanottava jotain joka ikiseen asiaan ja joka tilanteessa.” (Kääntänyt Anna-Maija Raittila)
Vierivissä kivissä Anja esitti kirjoittamani rukoukset abbedissaksi pukeutuneena, omalla vakuuttavalla tyylillään. Ilokseni hän esittää niitä edelleen pienimuotoisemmissa tilaisuuksissa.
Niin ikävästi on käynyt, että tässä vuosien saatossa, monia muuttoja kokeneena, olen onnistunut kadottamaan osan näistä teksteistä. Osa Abbedissan rukouksista on kuitenkin tallessa ja jaan ne nyt kanssasi. Olen miettinyt, että voisin kirjoittaa niitä lisääkin. Mitä mieltä olet?
Anja Pohjola, kuva Yle
Elämättömältä elämältä meitä varjele
Miksi sen pitää olla niin, Herrani, että vasta nyt minä selkeästi näen, miten minun oikeastaan olisi pitänyt elää?
Anna anteeksi, kun sanon, että liian myöhään sinä annoit minulle tarpeeksi tarkasti näkevät silmät.
Meitä on aina opetettu rukoilemaan, että varjele meitä synnistä ja kaikesta pahasta. Ei kai se siltikään – näin tarkemmin ajateltuna – ole vaarallisinta kaikesta. Olen elänyt niin varovaista elämää, että mihinkään suuriin synteihin en edes ole yltänyt. Olen pahoittanut mieliä, sortunut turhamaisuuteen, ylensyöntiin ja pitkävihaisuuteenkin, mutta mitään todella suurta en ole tehnyt.
En pahassa enkä hyvässä.
Olisi pitänyt aikoinaan liittää pelättävien asioiden listaan elämätön elämä. Antaa pelotta palaa. Vaikka toisaalta – ehkä mikään ei vielä ole myöhäistä? Tässäkin päivässä on tunteja, elämätöntä elämää kuin valkoista paperia, joka odottaa juuri minun käsialaani.
Naisen sielu, logiikka ja huumorintaju
Herrani,
kyllähän sinä sen muistat. Ei tästä nyt niin kauhean pitkä aika ole, kun miehet vasta myönsivät, että meillä naisilla on sielu. Mikä kirkolliskokous mahtoi olla. Siihen saakka sielu oli ollut miesten yksinoikeus ja parasta, mitä ihmisellä saattoi olla, ainutkertaisinta.
Sitten kun me naiset olimme saaneet sielun, siitä olikin jo tullut melkein puute. Se oli niin häilyvä, epälooginen. Äkkiä pitikin olla looginen. Ja siihen meillä naisilla tietysti oli vielä pitkä matka. Naisen logiikka, tiedettiinhän se.
Logiikan jälkeen meiltä alkoi puuttua huumorintajua.
Aina me olemme vajaita jostain mystisestä ominaisuudesta.
Mistä ihmeestä nämä miehet ovat saaneet päähänsä, että elämä on joku kilpailu? Ja vaikka olisikin, eihän se urheilukilpailuissakaan niin mene, että koko ajan, kesken kisaa, vaihdetaan lajia.
Tee näistä miehistä vähän nöyrempiä ja viisaampia. Sano heille, ettei heidän niin kovasti tarvitsisi meitä pelätä.
Amen.
Sinetöi suuni, oi Herra
Herra sinä tiedät että vanhenen- ja pian tulen olemaan vanha. En uskalla pyytää sinulta kykyä osata kuunnella lähimmäisteni vaivojen valituksia ehtymättömän myötätuntoisesti. Auta minua vain kestämään heitä kärsivällisesti- ja sinetöi suuni, mitä tulee omiin murheisiini ja vaivoihini.
Ne lisääntyvät vuosien mukana ja minun haluni luetella niitä lisääntyy samoin.
En tahdo pyytää sinulta parempaa muistiakaan, anna minulle ainoastaan vähän enemmän nöyryyttä ja vähemmän itsevarmuutta, kun muistan asiat toisin kuin muut.
Lahjoita minulle se tärkeä oivallus, että minäkin saatan välistä erehtyä.
Amen.
Pyhimykset ovat ikäviä ihmisiä, oi Herrani
Herra sinä tiedät, että vanhenen- ja pian tulen olemaan vanha. Ei minulla ole sitä kunnianhimoa, että minusta pitäisi tulla pyhimys. Heissä on sellaisia, joiden kanssa on niin perin vaikea tulla toimeen.
Teräväkielinen vanha nainen on kyllä yksi paholaisen mestariteoksista.
Auta minua olemaan osaaottavainen mutta ei sentimentaalinen- avulias, mutta ei tungetteleva.
Suo minun, Herra, löytää hyvää sieltä, missä en luullut sitä olevan- ja lahjoja ihmisissä, joita pidin lahjattomina. Ja anna minulle, Herra, rakastettavuutta, jotta muistan sanoa sen heille.
Amen.
Jätä minulle ystäviä, oi Herrani
Herra sinä tiedät että vanhenen- ja pian tulen olemaan vanha. Varjele minua tulemasta suulaaksi— ja ennen kaikkea, varjele minut sitä harmilliselta tavalta, että minä joka tilaisuudessa- ja joka asiassa, tuon esiin aina oman mielipiteeni.
Vapauta minut siitä luulosta, että minun on hoidettava muiden ihmisten asiat.—On tosin sääli, etten saa käyttää suunnattoman suurta kokemuksen ja viisauden aarretta toisten hyväksi.
Mutta sinä tiedät Herra että minulle täytyy jäädä jokunen ystäväkin! Amen.
Onnesta
Herrani, tänään olen ajatellut onnellisuutta.
Heti herättyä olin täynnä iloa, luottamusta siihen että tänään tapahtuisi jotain ihmeellistä. Eikä mennyt kauaakaan, kun aloin pelätä että kohta varmaan tapahtuisi jotain pahaa- mistä se semmoinen onnentunne nyt muuten.
Herrani, anna minun luottavaisin mielin olla onnellinen, uskoa, että onni on paitsi mahdollista myös luvallista. Ja kyllähän minä sen ymmärrän, ettei sitä tämänikäiselle naisihmiselle mitään suuria elämyksiä, anna nauttia edes niistä pienistä- koko ajan pelkäämättä.
Amen.
Anna minulle uusi peili
Herra, sinä tiedät, että vanhenen ja pian olen vanha. Sielustani minä sen huomaan, ruumiistani myös.
Yhä useammin huomaan miettiväni, miksi annoit meille tämän naamiaispuvun, kuin pilailuvälinekaupasta ostetun, koko ajan muuttuvan – eikä suinkaan parempaan suuntaan.
Miksi sinä annoit meille tämän ristiriidan, että kun sisältä tunnen muuttuvani valmiimmaksi ja oikeammaksi, ulkoinen olemukseni..
on joku aivan muu kuin minä.
Enhän minä oikeasti riipu ja roiku, ole väritön ja outo kuin marraskuinen maa.
Vanhoille naisille pitäisi kyllä olla omat peilinsä, jos minulta kysytään.
Herrani, anna minun pitää edes jotain.
Ellei se ole mahdollista,
vahvista mieltäni kestämään vääjäämätön.
Amen.
Regina Rask 