Peter Englundin ohella Bill Bryson on mielenkiintoisimpia nuoria historioitsijoita. Viimeksi luin Brysonin kirjan “Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona.”
Se lienee ensimmäinen kodin ja asumisen historiaan keskittyvä teos. Huone huoneelta, tavarat ja kodin toimet kiinnekohtinaan Bryson tarkastelee vaiheita, joiden kautta saimme vaikkapa suolan, savupiipun tai lasi-ikkunat helpottamaan ja kaunistamaan arkeamme.
Kirjasta löytyi myös melko käsittämättömiä ilmiöitä. Niiihin kuuluivat esimerkiksi osana 1700-1800-lukujen puutarhahistoriaa kukoistaneet erakkomajat englantilaisissa puutarhoissa.
“Jonkin aikaa oli suurinta huutoa rakentaa erakkomaja ja pitää siellä erakkoa. Surreyssa olevassa Painskillissä eräs mies allekirjoitti sopimuksen, jossa hän lupasi elää seitsemän vuotta kuvauksellisesti eristyksissä ja luostarimaisessa hiljaisuudessa vuosittaista sadan punnan korvausta vastaan, mutta hän sai potkut jo kolmen viikon päästä, kun hänet nähtiin juomassa paikallisessa pubissa. Eräs tilanomistaja Lancashiressä lupasi 150 puntaa vuodessa sille, joka viettäisi seitsemän vuotta maanalaisessa asumuksessa hänen tiluksillaan leikkaamatta hiuksiaan tai varpaankynsiään ja puhumatta kenenkään kanssa.”
Tarina ei kerro, löysikö tilanomistaja koskaan omaa Rölli-peikkoaan.
Viime aikoina on kohistu Ruotsin uudesta prinsessasta, Värmlannin herttuatar Sofia Hellqvististä, jonka äidinpuoleiset juuret juontavat 1600-luvun Östmarkin metsäsuomalaisiin. Sofia ei kuitenkaan ole ainut suomalaissyntyinen prinsessa.
Meillä on myös yksi ehtasuomalainen prinsessa, Helsingissä vuonna 1850 syntynyt Ebba Luisa Charlotta Lavonius. Vuonna 1889 Ebba lähti sukuloimaan Wiesbadeniin ja loppu on historiaa. Jo ikäneitona pidetty 39-vuotias Ebba tapasi prinssin.
Ebba Lavonius
Samana vuonna hän avioitui saksalaisen keisarisuvun jäsenen, Solms-Braunfelsin prinssi Albrecht Friedrich Ernst Bernhard Wilhelm Marian kanssa. Wiesbadenissa vietettyjen häiden jälkeen Ebba Lavoniuksenkin nimikirjoitus alkoi vaatia hieman enemmän aikaa. Ebba Lavoniuksesta tuli prinsessa Ebba zu Solms-Braunfels.
Pariskunta asettui asumaan Braunfelsin linnaan, joka sijaitsee 50 kilometriä Frankfurtista luoteeseen. Terävätornisessa linnassa Ebban on täytynyt tuntea elävänsä -kirjaimellisesti – prinsessasatua.
Vaikka eivät Ebban omatkaan lähtökohdat olleet siitä vaatimattomimmasta päästä. Hänen vanhempansa olivat Oulun läänin maaherra Alexander Lavonius ja Sofia Rosina Lavonius, os Haartman. Alexander Lavonius aateloitiin vuonna 1855.
Savoon päin menevät Sofian lisäksi Ebba-prinsessankin juuret; Lavonius-suvun varhaisin tunnettu edustaja on Säämingin kappalainen Jordanus Lavonius (n.1677-1735)
Ulkoisesti Ebba oli satujen prinsessa-ainesta; hän oli vaalea ja katseli maailmaa orvokinsinisin silmin. Luonteeltaan hän oli kuitenkin siinä määrin voimakas ja määrätietoinen, että ystävät kutsuivat häntä enteellisesti “kelkkamäen prinsessaksi.” Lavoniusten tyttäret saivat hyvän kasvatuksen, Ebbakin oli Oulun Naisväenyhdistyksen koulun lisäksi opiskellut myös ulkomailla.
Hyppy saksalaisprinsessaksi oli kaikesta koetusta kansainvälisyydestä huolimatta suomalaiselle aatelistytölle kuitenkin huima.
Uutiset helmikuun manifestista ja Suomessa 1899 alkaneesta sortokaudesta saavuttivat myös Braunfelsin linnan. Ebba ja Albrecht ottivat Suomen asian omakseen. He niin sanotusti lobbasivat Saksan hallitsevia piirejä ja eurooppalaisia hallitsijahuoneita Suomen tapahtumista.
Sadut päättyvät, niin tämäkin.
Prinssi Albrecht kuoli maaliskuussa 1901. Prinsessa Ebba muutti Roomaan, jossa asui kälynsä prinsessa Elisabethin kanssa. Ebba myös kääntyi katolilaisuuteen.
Ensimmäinen maailmansota oli tragedia myös Ebballe. Saksalaisena prinsessana hän oli äkkiä vihollismaassa. Hän lähti Ruotsiin, jossa asui sinne muuttanaiden sisariensa luona muutaman vuoden ajan.
Roomaan Ebba palasi 1922.
Sinne hän tuotatti suomalaisia herkkujaan, piparkakkuja ja näkkileipää. Eristäytynyt Ebba viihtyi Villa Borghesen puistossa, jossa hänen lempipaikkansa oli puiston ainoan kuusen varjossa. Hän sanoi puun muistuttavan häntä kaukaisesta kotimaasta.
Prinsessa Ebba zu Solms-Braunfels kuoli heinäkuussa 1927. Hänet haudattiin Braunfelsin linnan hautakappeliin, puolisonsa viereen. Itse linnassa enää yksi muotokuva muistuttaa prinsessaksi tulleesta suomalaistytöstä.
Vaaleat hiukset ovat merkinneet historian kulussa monenlaisia asioita; eroottisuutta, viattomuutta, rodullista paremmuutta -ja tyhmyyttäkin. Vitsit tyhmistä blondeista on nykyään aivan oma lajityyppinsä. Vitsailijat eivät varmaan ole tietoisia siitä, että esimerkiksi rautarouva Margaret Thatcher vaalensi hiuksiaan.
Mutta kuka oli maailmanhistorian ensimmäinen tyhmä blondi?
Sattumoisin meillä on tähän rooliin vahva ehdokas.
Hän oli kaunis pariisitar Rosalie Duthe`, joka vuonna 1775 pääsi aikakirjoihin pitkistä tuumaustauoistaan. Yksinkertaisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) kurtisaanina elantonsa hankkivalla Rosaliella oli laaja ja varakas asiakaskunta Pariiisin parhaista piireistä. Rosalie eli onnellista ja ylellistä elämää kunnes hänen hahmoaan keksittiin käyttää Saint-Germain-des-Près`n markkinoilla hupailussa, jossa kuvattiin eräänlaista koneihmistä.
“Se on siis koje, hyvin kaunis ja aivan eriskummallinen aparaatti, joka esiintyy kukkeana naisena. Se taitaa kaikki samat toimet kuin elävä olento; se osaa syödä, juoda, tanssia ja laulaa kuin sillä olisi aivot. Tämä mekaaninen nainen kykenee riisumaan vieraankin miehen muutamassa sekunnissa paitasilleen . Aparaatin ainoa puute ilmenee puhumisen lahjoissa. Asiantuntijat uskovat, ettei vikaa koskaan saada korjatuksi. Ihailijoille riittää, että he saavat katsella sen liikehdintää.”
Näytöksissä kävivät Pariisin ylhäiset ja alhaiset. Tarina muuntui pian näytelmäksi. Tyhmä blondi vakiinnutti paikkansa. Rosalien ja 1700-luvun näytelmänikkarien aloittaman myyräntyön viimeistelivät Hollywood ja Marilyn Monroe.
Maailmanhistorian ensimmäinen tyhmä blondi oli syntynyt.
Claude-Jean-Baptiste Hoinin maalaus Rosalie Duthesta.
Regina Rask 