1300 – ja 1400-luvuilla Tyrvännön Suontaan kylässä omistivat maata aateliset Klaus ja Bengt Lydekenpoika Djäkn sekä Niilo Olavinpoika/Nils Olofsson. Ilmeisesti saksalaista syntyperää oleva Klaus Lydekenpoika Djäkn on  isopappani 18.polven takaa. Hän toimi 1300-luvun lopulla voutina Hämeessä ja myöhemmin Turun linnan päällikkönä.

Sukuani oli myös Suontaan toinen merkkimies, Niilo Olavinpoika.

Tämä Suontaan Niilo on aika lailla kiehtonut mielikuvitustani. Hän oli ensimmäinen varmasti tiedossa oleva suomalainen, joka keskiajan Ruotsissa sai tämän kaikkein korkeimman aatelisarvon.

Koska kotimme sattumoisin sijaitsee Hattulassa, ei Tyrväntöön ollut pitkä matka. Eräänä sateisena päivänä hankkiuduimme paremman puoliskoni kanssa autoretkelle, suuntana Tyrvännön Suontaa. Täytyy tunnustaa, että mitä Niiloon tulee, reissu meinasi tyssätä alkuunsa. Ajoimme Tyrvännön kirkolle ja katselimme hölmöinä ympärillemme. Kirkon viereltä lähti tie, jonka nimikyltti kertoi olevan Suotaantie.

Liikuttavan lähellä, mutta missä sitten oli Suontaa?

Onneksi mieheni muisti suuren kartanon, joka sijaitsi lähellä Parolan Merveä – minuun mielestäni jotenkin aivan väärässä paikassa. Sieltä se kuitenkin löytyi, Suontaantie ja Suontaan kylä, jossa Klaus ja Niilo aikanaan asuivat.

Etsintäreissumme kertoo osaltaan siitä, miten erilaiset hallinnolliset jaot saattavat vaikeuttaa sukututkimusta. Ainakin Hämeessä seurakuntajako ja maallinen pitäjäjako olivat kaksi eri asiaa. Suontaka on hyvä esimerkki sekamelskasta. Suontaka kuului Lehijärveen hallintopitäjään 1800-luvulle saakka, seurakunnan osalta se kuului Tyrväntöön. Ettei liian helpoksi olisi mennyt, hallintopitäjästä käytettiin joskus myös nimeä Kulsiala ja maallisesta pitäjästä Tyrväntö.

Täytyy sanoa, että sukuaan tutkivien elämää helpotti suuresti se, että 1800-luvulla vanha pitäjäjako hylättiin ja siirryttiin yksinomaan kirkon luomaan aluejakoon.

No, siinä me ajelimme hiljaksiin Suontaantietä eteenpäin kohti Suontaan kartanoa. Kartanomiljöö rakennettiin 1900-luvun alkupuolella ja on nykyään Rosenlewin suvun omistuksessa.  Rosenlew lienee tuttu nimi kaikille, mutta varhaisin nimeltä tunnettu Suontaan kylän asukas Niilo Olavinpoika on säilynyt pienenä arvoituksena tutkijoillekin.

Hän oli ajan mittapuussa todellinen maailmanmies, tavannut itse kuninkaankin. Tanskalaissyntyinen Erik Pommerilainen löi Niilon ritariksi Moran kivillä 23.7.1396.  Niilon poliittinen elämä alkoi Kalmarin unionin tehdessä tuloaan.  Ritarina hän oli kuninkaan keskeisiä luottomiehiä niin Hämeessä kuin koko Suomessakin. Asiakirjat kertovat, että Suontaan Niilo oli korkeissa tehtävissä ainakin vuoteen 1415 saakka. Hän kuoli ennen vuotta 1439.

Mutta kuka hän oikeasti oli, mikä oli hänen taustansa?

Asiakirjamaininnat Niilosta ovat niukat ja ajoittuvat vuosien 1396 ja 1415 väliseen aikaan.  Hänen syntymäaikaansa tai sukutaustaansa ei tiedetä. Emme tiedä, syntyikö hän Suontakana tai ylipäänsä edes Suomessa.

Monet asiat menevät päättelyksi.

Joissain asiakirjoissa esiintyy mies nimeltään Olavi Niilonpoika,Suontaan omistaja ja Hämeen linnan päällikkö. Häntä on arveltu Niilon isäksi. Monet tutkijat pitävät kuitenkin Olavia koskevia asiakirjamainintoja väärennöksinä, lapsuksina tai väärinkäsityksinä. Mitään historiallista näyttöä Olavi Niilonpojan/Olof Nilssonin olemassaolosta ei ole.

Niilon taustan täytyy jollakin tapaa liittyä keskiajan johtaviin sukuihin. Ritarina hänen on täytynyt olla varakkaasta suvusta. Ritarin velvollisuutena oli ylläpitää useita ratsumiehiä varusteineen kaikkineen eikä se ollut tyhjätaskun hommaa.

Piispa Maunu Olavinpoika Tavast ja Niilo Olavinpoika tekivät paljon yhteistyötä. On mahdollista, että he olivat myös sukulaisia. Niilo Olavinpojasta käytetään eräässä myöhemmässä asiakirjassa sukunimeä Tavast. Tavast ei tosin ollut pelkkä sukunimi, vaan myös muinaishämäläisen merkkimiehen arvonimi. Kaikki Tavastit eivät näin ollen olleet sukua keskenään. Voisivatko Maunun ja Niilon patronyymit jättää tilaa oletukselle, että he olisivat saattaneet olla jopa veljeksiä? (Tämä on oma villi arvaukseni, jolla ei ole mitään tieteellistä näyttöä.)

Myös vaakunat ja sinetit saattavat kertoa jotain sukulaisuudesta.  Niilomme – jota sinettikuvioonsa  liittyen kutsutaan myös Högervänd Arm Suontakaksi-  sinetti oli samanlainen kuin Stålarm-suvulla,  jonka nimikin tarkoittaa haarniskaan puettua kättä. Jokin yhteys Niilon ja Stålarmien välillä on siis voinut olla. Myös edellä mainitulla Tavast-suvulla oli sinetissään haarniskaan puettu käsivarsi, mutta toiseen suuntaan, vasemmalle taivutettuna. Niilon sinetissähän käsi taipui oikealle.

Ritari Niilo Olavinpojalla ei näytä olleen puolisoa tai lapsia tai sitten he kuolivat varhaisessa vaiheessa. Hänen suuri perintönsä meni aikanaan sisaren lapsille. Tuo Niilon sisko oli esiäitini 18. polven takaa. Hänen etunimeään emme tiedä. Tiedossa on, että hän oli naimisissa valtaneuvos Henrik Pedersson Svärdin kanssa. Suontaan Niilo oli siis läheisessä yhteydessä myös Kurki-sukuun.

Reissu Tyrvännön Suontakaan ja Niilosta lukeminen tuottivat valitettavasti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Piti mennä murehtimaan sukututkimuksellista takapakkia sienimetsään.

Sienessäkin huomasin ajattelevani Suontaan Niiloa. Ehkä hän näki ympärille levittyvän maalaismaiseman suunnilleen samanlaisena kuin minä? Harmaat päivät, pelloille kokoontuneet  muuttomatkaan valmistautuvat kurkiparvet. Ehkä Niilo ei tarkkaan tiennyt, mihin kurjet talveksi katosivat, mutta kyllä kurkiauroja näkyi taivaalla keskiajallakin. Jos runolliseksi heittäydytään, voisi sanoa että näemme luonnon ja tähtitaivaan myös esi-isiemme silmin. On aika huima ajatus, että katselemme samoja tähtiä kuin he.