Tag: kirkkoherrat

Sukututkimus

Gunilla Porthana

Regina RLeave a comment

En tiedä kuinka moni sukututkija harrastaa dekkarien lukemista. Itselläni ei juuri ole ollut siihen tarvetta. Tuntuu, että tämä harrastus tarjoaa samat elementit. Kuka, kenen kanssa ja missä. Kuka kuoli ja milloin, mistä syystä.  Piiloleikit ja palapeliarvoitukset ovat tässä harrastuksessa taattuja.

Yksi omista arvoituksistani on esiäitini Gunilla Porthana.

Monissa sukupuissa Gunilla esiintyy yhtenä Joroisten kirkkoherran Sigfrid Gustavsson Porthanuksen (n. 1634 – 1693)  lapsena.

Ongelma vain on se, että Gunillaan on yhdistetty myös patronyymi Andersdotter.

Olisiko itsensä kirkkoherran tyttärelle vahingossa laitettu väärä patronyymi? Kaikenlaistahan kirkonkirjoihin on vuosisatojen mittaan epähuomiossa kirjattu tai jätetty kirjaamatta, mutta tässä tapauksessa virhe ei oikein tunnu uskottavalta.

Olen siis alusta saakka ollut taipuvainen uskomaan, että Gunillan isä oikeasti oli Anders eikä suinkaan Sigfrid.

Teoriani on ollut se, että Gunilla on jonkun sukulaisen lapsi, joka syystä tai toisesta on elänyt kasvattityttärenä Joroisten kirkkoherran perheessä.

En kuitenkaan onnistunut löytämään sopivaa Andersia koko laajasta Porthanien suvusta.

Sigfrid Porthanus toimi sotapappina ja joutui sotavankeuteen Puolassa. Vapauduttuaan hän aloitti Juvan kappalaisena 1666 ja Joroisten kirkkoherrana 1676.  Sigfrid avioitui myös pappisperheestä tulevan, Viitasaarella syntyneen Maria Henriksdotter Kockoniuksen kanssa.

He saivat seuraavat lapset : Johan, Henricus (Suomen historian isäksi tituleeratun Henrik Gabriel Porthanin isoisä) sekä Prudentia.

Ja Gunillan, kysymysmerkillä.

Axel Bergholmin toimittamasta Sukukirja, Suomen aatelittomia sukuja, osasta 2, löysin vihdoin tiedonjyvän, joka kenties voisi valaista Gunillan sukujuuria.

Komealta kalskahtavan Porthanien suvun esi-isä oli ehta viipurilainen kauppias Gustav Pentinpoika Purtanen (syntynyt noin 1590 Viipurissa.)  Purtanen/Porthanusten perään Bergholm on kirjannut Purthanusten sukuhaaran, jonka hän arvelee olevan samaa sukua kuin nuo kuuluisammat Porthanit. Myös Purthanusten suku on Viipurista ja alunperin kauppiaita.

Bergholm kirjaa heitä seuraavasti:

-Per Purtan, porvari Viipurissa (1540-1572)

Hänen poikansa oli  -Hans Pietarinpoika Purtan, omasi talon Viipurissa 1578, kuninkaallisen majesteetin palvelija 1573-1583, sitten vouti Savossa, asui 1590-1597, kaupunginkirjuri siellä 1600-1604. Hänen poikansa oli todennäköisesti

-Johannes Johannis Purthanus , kirkkoherra Koivistossa 1609, kuoli 1652. Puoliso Karin Henrikintytär, kuoli 1652.

Heidän lapsiaan (ja nyt päästään minun kannaltani asiaan:)

-Anders, furiiri (1658)

Furiirit olivat aliupseereita, jotka huolehtivat sotaväen majoituksesta ja muonituksesta.

Kenties haluan vain kuvitella, mutta mielestäni yhtymäkohtia Anders Purthanuksen ja Sigfrid Porthanuksen välillä löytyy sopivasti.

Ehkä he olivat kaukaisia serkkuja, jotka tapasivat viimeistään Puolan taistelukentillä? Ehkä he olivat tuttuja jo sitä ennen, pyörineet pikkupoikina samoissa pappiloissa?  Ehkä Anders oli leski, jolle furiirin liikkuva työ ja tyttärestä huolehtiminen osoittautuivat mahdottomaksi yhtälöksi ja Sigfridin vakaa elämä Joroisten kirkkoherrana tarjosi ratkaisun?

Monista dekkareista tulee sarja, johon onneton lukija liimautuu pitkiksi ajoiksi. Pelkään pahoin, että Gunillan, Sigfridin ja Andersin arvoituksesta tulee oma –vähintäänkin – trilogiani.

 

Sukututkimus

Häränkantaja

Regina R2 Comments
Tekin olette varmaan huomanneet, ettei esi-isien tutkiminen ole vain yksi harrastus, vaan monta harrastusta yhdessä? Sukututkimus on kameleontti, joka vaihtaa nahkansa hyvissä ajoin ennen kuin vanhaan näkymään kyllästyy. Harrastus on mielekäs siitäkin syystä, että sen sisään mahtuu niin monta maailmaa. Sotilasesi-isä johdattaa aikakauden sotahistoriaan, torppari tai talonisäntä saa kiinnostumaan asutuksen leviämisestä ja isojaosta, pappissukulainen tekee kuivahkosta kirkkohistoriasta merkityksellisen.
Tässä yhtenä päivänä aloin katsella isäni sukuoksiston puolella esiintyvää nimeä Maria Oxman (1756-1809.) Maria eli elämänsä Joroisilla, oli naimisissa Anders Thomasson Wilkmanin (1753-1815) kanssa ja sai kuusi lasta. Yksi Marian tyttäristä avioitui ”Kolme tynnyriä ruista”-blogissa esittelemäni suutari Simon Simonsson Raskin kanssa.
Ensi maistelulla Oxman vaikutti minusta ilmiselvältä sotilasnimeltä. Kun katselin sukua Mariasta taaksepäin, jouduin kuitenkin kasarmilta kirkon puolelle. Ketjun päästä löytyi nimittäin Leppävirran kirkkoherra Clemens Bartholdi Oxman, syntynyt noin vuonna 1625. Clemens pääsi ensin seurakunnan kappalaiseksi 1651 ja myöhemmin kirkkoherraksi, jossa virassa kuoli 1703.
clemensin nimikirjoitus
Vuonna 1956 Genoksessa julkaistiin kaksikin Oxman-suvun varhaisvaiheita käsitellyttä artikkelia. Niin Sven-Erik Åström kuin Arthur Ehnqvistkin joutuivat jättämään avoimeksi suvun kantaisän Clemensin alkuperän. Kohtalaisen lattea ja väsynyt on näiden kahden herran olettamus, että Clemens Bartholdi Bosphorus (Häränkantaja), myöhemmin Oxman, nimen takana olisi mahdollisesti savo-karjalainen Sonninen tai Härkönen. Minkäänlaisia viitteitä tästä ei ole saatu. Oxman-suku on Clemensistä eteenpäin hyvin dokumentoitua, eikä sieltä ymmärtääkseni ole löydetty Härkösiä tai Sonnisia mistään päin sukuhaaroja.
Oxman-suvun kantaisän alkuperä on siis edelleen valitettavasti hämärän peitossa.  Muun muassa tästä aiheesta olemme muiden Oxmanin eri sukuhaarojen jälkeläisten kanssa harrastaneet vilkasta ja antoisaa sähköpostikirjeenvaihtoa.
Kokoan tähän vapaina virranneita pohdiskelujamme siitä, mistä Clemens Oxman olisi voinut olla lähtöisin. Prosessi kertoo samalla jotain oleellista sukututkimusharrastuksesta: uusien yhteyksien löytämisestä, kutkuttavasta salapoliisintyöstä ja palapelistä, jossa monenlaisella tiedolla  – sattumaa unohtamatta – on merkitystä.
Oxmanin suvussa kulkeneen perimätiedon mukaan Clemens olisi sama henkilö kuin Turun Akatemian matrikkelissa v. 1650 mainittu Königsbergissä (nykyisin Kaliningrad) syntynyt varaton opiskelija Clemens. Hän oli tullut Tukholmaan, jossa oli yrittänyt varastaa rahaa kolehtihaavista ja lähetetty (ilmeinen pilke silmäkulmassa) vankilatuomion sijasta opiskelemaan teologiaa Turkuun.
Asiakirjojen perusteella tiedämme, että vuonna 1650 samainen Clemens turhaan anoi Turun Akatemian konsistorilta avustusta. Koska rahaa ei herunut, on todennäköistä että Clemensin täytyi varattomana keskeyttää opintonsa ja hakeutua työhön. Tähän teoriaan sopisi myös tieto, että vielä samana vuonna Leppävirralle ilmestyi Clemens Bartholdi Bosphorus, (vuodesta 1683 alkaen nimeltään Oxman,) joka pääsi seurakunnan kappalaiseksi huolimatta siitä, ettei ollut suorittanut teologista loppututkintoa.
Mikä sitten oli tuonut Clemensin Preussin pääkaupungista Königsbergistä Tukholmaan?
Emeritusprofessori Juhani Oksmanin työhypoteesin mukaan hän olisi ollut ruotsalaisen sotilaan avioton poika, joka tuli isänsä kotimaahan Ruotsin laivaston paluukyydissä 30-vuotisen sodan päätösvuonna 1648. Königsberg oli sodan aikana ollut ruotsalaisten hallussa.
Eila Rautioaho on myös kiinnittänyt huomiota Clemensin patronyymiin Bartholdi, joka voisi olla latinalainen muunnos ruotsalaisesta patronyymistä Bertilsson. Ympäri maapallon singahdelleissa sähköposteissamme Eila on myös muistuttanut lähes sosiaalisesta normista, että ensimmäiselle pojalle annettiin tämän isänisän etunimi ja seuraava poika sai äidin isän etunimen. Myös Clemensin esikoisesta tuli aikanaan Bertil/Bertel. Suvun jälkeläisistä löytyykin (ehkä juuri ruotsalaisen esi-isän muistoksi) monta Bertiliä.
Mutta jos Oxman-suvun kantaisä todella oli alkujaan Königsbergistä, johtaa se entistä mielenkiintoisempaan jatkokysymykseen. Meidän pitäisi nimittäin kysyä, oliko hän taustaltaan juutalainen. Oxman on erittäin yleinen sukunimi juutalaisilla, myös Königsbergissä.
Oxmanien nimi esiintyy maailmalla monessa muodossa: esim. Oksman, Oxmann, Oxnam, Ochsman(n), Oexman(n), Oxeman ja Axman. Huomattava osa heistä on juutalaisia, Itä-Euroopassa asuvia tai sieltä vainojen takia muihin maihin muuttaneita. Juhani Oksmanin yhteydenotot ovat poikineet myös sen tiedon, että on olemassa kirja nimeltään World book of Oxmans, julkaissut Burke´s Peerage. Oxman-suku on siis ollut kiinnostuksen kohteena muuallakin. Englantilainen Dave Oxman perusti aikanaan  myös Oxman Genealogical Siten (www.littlewhitebull.com) jossa muuten on mainittu myös Suomi ja Clemensimme.