Tuli käytyä Gotlannissa. Kevät oli varhaisessa eikä saarella vielä eletty kiihkeintä turistisesonkia. Kestin hyvin sen, etteivät köynnösruusut kiemurrelleet pittoreskien visbyläisten talojen seinillä ja että monet kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Näin vanhemmiten sitä kaiketi tulee hieman ihmisvihaajaksi.

Olihan Gotlannissa kiviä. Ja varsinkin museossa niitä oli, kuvakiviä. Näitä rauta-ja viikinkiaikaisia kalkkivipaaseja kutsutaan myös kirjokiviksi. Aikakaudesta riippuen niissä on abstrakteja tai mytologisia kuva-aiheita. Myös laivat ja linnut toistuvat usein. Kirjokiviä ei Gotlannin ulkopuolella juuri ole. Yksi tunnetaan Latviasta.

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Gotlantiin 7000 vuotta sitten. Koko saari hengittää historiaa. Vaikka se sijaitseekin vain 100 kilometrin päässä Ruotsin mantereesta, on se jollain tavalla hyvin epäruotsalainen paikka.  Häkellyttävä, tämä Itämeren suurin varsinainen saari.