Sattumoisin meillä on tähän rooliin vahva ehdokas.

Hän oli kaunis pariisitar Rosalie Duthe`, joka vuonna 1775 pääsi aikakirjoihin pitkistä tuumaustauoistaan. Yksinkertaisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) kurtisaanina elantonsa hankkivalla Rosaliella oli laaja ja varakas asiakaskunta Pariiisin parhaista piireistä. Rosalie eli onnellista ja ylellistä elämää kunnes hänen hahmoaan keksittiin käyttää Saint-Germain-des-Près`n markkinoilla hupailussa, jossa kuvattiin eräänlaista koneihmistä.

“Se on siis koje, hyvin kaunis ja aivan eriskummallinen aparaatti, joka esiintyy kukkeana naisena. Se taitaa kaikki samat toimet kuin elävä olento; se osaa syödä, juoda, tanssia ja laulaa kuin sillä olisi aivot. Tämä mekaaninen nainen kykenee riisumaan vieraankin miehen muutamassa sekunnissa paitasilleen . Aparaatin ainoa puute ilmenee puhumisen lahjoissa. Asiantuntijat uskovat, ettei vikaa koskaan saada korjatuksi. Ihailijoille riittää, että he saavat katsella sen liikehdintää.”

Näytöksissä kävivät Pariisin ylhäiset ja alhaiset. Tarina muuntui pian näytelmäksi. Tyhmä blondi vakiinnutti paikkansa. Rosalien ja 1700-luvun näytelmänikkarien aloittaman myyräntyön viimeistelivät Hollywood ja Marilyn Monroe.