Kuljeskelin pahaa aavistamatta kirpputorilla, kun koin varsinaisen nostalgiatunneryöpyn. Tutut ruskeat kirjankannet, sivussa muistin laitamille jääneet loitsut A-Hollanti, Hollo-Louvre, Lovat-Sandelin, Sandels- Öölanti.
Vaikka äitini oli ahkera lukija, kotonamme ei ollut kovin paljon kirjoja. Käytimme paljon kirjastoa. Voin kuvitella, että tietosanakirjasarja oli ehkä ostettu joltain kauppamatkustajalta ja maksettu osamaksulla. Ensimmäinen osa ilmestyi 1953, aikana kun melkein kaikesta vielä oli pulaa. Kirjasarjan ostaminen on varmaan aikanaan ollut joltinenkin taloudellinen satsaus.
Nyt ostin koko kirjasarjan neljällä eurolla.
Vanhat kirjat kellastuneine lehtineen saivat minut tuntemaan itseni vanhaksi. Kasvoin maailmassa, jossa tiedonsaanti oli valovuosien päässä tästä hetkestä, kun kaiken voi hetkessä etsiä netistä.
Aikana ennen googlea tieto oli raskaampaa ja verhottu ruskeisiin kansiin. Se odotti kirjahyllyllä arvokkaana ja iäti muuttumattomana.
